ja jatkan silti samalla teemalla kuin viimeisin postaus.
Tässä puolen vuoden aikana on ollut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä, Haddi on ollut kiltti kuin enkeli, laiska kuin minä ja sekopäinen kuin marakatti. Ja nyt on taas marakattivaihde päällä.
Ette nimittäin ikinä usko mitä olen menossa herralle ostamaan.
Thieldeman-ohjat.
Kyllä. Minun pienelle kullanmurulössykkävässykälleni. Apuohjia. Mikä tätä maailmaa vaivaa? :\
Haddi on mennyt muuten kuin enkeli pieniä juputuksia lukuunottamatta -mutta en tiedä, ehkä talvi on kihahtanut hattuun tai muuten vain kusi on noussut korvien väliin: Maastossa rakas pirulainen nostaa pään kuolaimen yläpuolelle ja lähtee kiikuttamaan, bye bye ohjattavuus. Kaikista pahinta on se kun Haddi aloittaa pukittelun -se nykäisee pään niin nopeasti alas että miua sattuu käsiin, ja jos se sattuu miua niin miettikääs miltä se tuntuu hevosen suupielissä?! En yhtään ihmettele, miksi aristelee. Tai kuvitelkaas jos ratsastaja tippuukin selästä pimeällä, ja Haddi juoksee itsekseen tiellä kuin päätön kana ja jää auton alle?
Vaikka kuinka vierastankin ajatusta apuohjista ja olen vältellyt niiden ostoa viimeiseen asti, niin nyt on ihan pakko -ei ole kivaa jos pelottaa ratsastaa omalla hevosella, varsinkin kun se on suurimman osan ajasta kiltti kuin nallekarhu. :C Mokoma ryökäle on vain keksinyt uuden, hauskan tavan...
No mutta, olen tuntenut Haddin nyt useamman vuoden ajan ja oppinut jo jotakin: Se on tuulellakäyvä otus. Kuukauden päästä miut voi varmasti hyvinkin nähdä herättelemässä Haddia, kun se on nukahtanut keskelle tietä. Enkä ruunaa tyhmäksikään sanoisi -silloin kun viimeksi oli riepotteluongelmia, niin kun vähän aikaa oli olympioita pitänyt niin Hödö lopetti suurimmat ryöstöt siihen kun oli tajunnut että ei siitä kumminkaan mitään tule. Niin että, nytkin ihan varmasti muutaman käyttökerran jälkeen rupeaa pää pysymään oikealla paikallaan.
Kuulostaa hirveästi siltä, että yritän vain vakuuttaa itseäni että apuohjissa ei ole mitään hävettävää. No, ehkä vakuuttelenkin.... Jotenkin vaan edelleen karsastan koko ajatusta. Ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti