(Onpa surkealaatuinen kuva)Syksyllä mentiin vielä tuohon malliin ratsastajalla tai ilman. Hienosti Haddilta, eikös vaan?
Tai no, ehkä myö mentäisiin vieläkin noin, mutta olen kirottu hyppäämään pikkuesteitä tästä lähtien. Haddi nimittäin todisti tänään että egonsa on liian suuri sekä mahtuakseen pikkuovesta sisään -satula jäi jumiin- kuin että nostaakseen koipiaan alle puolimetrisille esteille. Herra kun oli tänään taas se aika tuttu juttu esteillä, kun hypättiin pitkästä aikaa. Kovaa meni, ihan omat kiemurat plus pikkuiset pukit maustettuna esteiden läpi juoksemisella -> loistavaa. Ja se on nähtävästi juuri niissä pikkuesteissä: tein yhden hiukan isomman pystyn, pyörien 70 cm ympärillä ja sitten okserin joka oli siinä 50-60 cm. Niille Haddi meni tasan yhtä päättömästi turpa taivasta kohden, mutta sentäs hyppäsi ja viisi kertaa kuudesta jopa oli tiputtamattakin. Kun taaskin niillä pienemmillä mentiin viisi kertaa kuudesta vain raa'asti läpi...
No, kerran hyppäsin sen 4 esteen+ kolmen sarjan radan puhtaasti, se oli ihme. Sen jälkeen menikin vain alamäkeen, paitsi että sen sarjan sain pariin otteeseen menemään ihan tiputtamatta. Haddin sai hyppäämään sen sarjan julmasti sanomalla/huutamalla "HYPPY!", muuten ei jätkä tajunnut niin lainkaan että siinä olisi se pikkueste jonka yli hypätä...
Ei tule tällä menolla kisoista mitään. En vain osaa opettaa sitä pienille esteille, en, en & en. Yritin ihan tosissani, mutta se ei vaan riittänyt.
Positiivista tänään oli se, että Haddi oli reipas -vähän turhankin oikeastaan- ja innoissaan esteistä kun ilopukkia ja sellaista tuli. Miun pitäisi olla enemmän kuin heppani, osata iloita oikeista asioista niin kuin ihan vain siitä että hyppääminen on kivaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti