sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Junttipulla

Tänään Itu lähti ratsastelemaan Haddilla maastoon kun mää olin siinä mukana kuvaamassa. Mietin heti että mitenköhän käy, kun tasan viikko sitten herra oli aivan huuhaapuupää, ja eilenkin oli hypätessä sellainen vouhottaja.
Tasan samat temput teki tänään Itulle kuin miullekkin! Oli erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan mennään ja pikkuista sianselkäpukkiakin tuli, ei onneksi isoa ja Itukin pysyi selässä.
Mielenkiintoisinta oli se, että Haddi syöksähti samalla tavalla ojan yli metsikköön kuin minullakin. Olin varoittanut Itua että niin saattaa käydä, ja Haddihan yrittikin -ensimmäisellä kerralla Itu vain nykäisi ohjista ja pisti hepan järjestykseen. Kävelin siinä vierellä, jotakin juteltiin -ja äkkiä Haddi katosi viereltä. Katsoin, ja siellähän se rymisteli, lähes vyöryi, rinnettä alas noteeraamatta lainkaan ystäväni epätoivoisia yrityksiä saada ruuna ensinnäkin edes pysähtymään, saatikka sitten takaisin tielle.
Jonkin aikaa sitä tuli tapeltua, mutta onneksi Haddi lopulta myöntyi palaamaan tielle, ja sitten palattiinkin rytinällä.

Viereinen kuva on juuri siitä tiellepaluusta, onneksi molemmat näyttävät ihan iloisilta. :)

Muuten maasto sujuikin ihan nätisti, Haddi oli kyllä virkkuna ja ylähuuli pitkällä, mutta loppuajan sitten pysyikin käsissä. Tosiaankin vähän ilopukkia tuli, mutta se oli sellaista viatonta laukkaamisen riemua. Oli nätti ja kirkas ilma, lämmintä ja keväistä, linnut lauloi ja aurinko paistoi plus hevonen messissä -onko sitä parempaa tapaa käyttää viimeinen lomapäivä olemassakaan!

Jos jotakin hyvää tuosta pikku niskuroinnista etsitään, niin sainpahan todistettua valokuviin että ei se Haddi aina niin lössykkä ole mitä yleensä luullaan. Ja ihan oikeinhan se vain on, kukapa aina jaksaisi olla kiltti pikku lapanen -ja tarvitsihan se Itukin jotakin extremeä kun taas pitkästä aikaa Hödömiehellä ratsasti. ;)

Siellä jossain kuuluisi olla hevonenkin...
Haddi porskuttaa omille teilleen, hei hei Itu! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti