keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Perusjutut on plussaa

Ne jotka tuntevat Haddin, saavat nyt hämmästellä huuli pyöreänä: Haddi on mennyt jo koko alkuviikon ajan joka hemmetin ratsastuskerralla peräänannossa ja Haddille aika harvinaisessa muodossa. En tiedä, yrittääkö se hyvittää viikonlopun kauhumaaston (pukitteli, repäisi ohjat kädestä ja vei metsään, kiikutti kuusnolla, juoksi jyrkät metsäpolut alas jne. Ikinä ennen en Hödöllä ole maastossa pelännyt, mutta silloin...) mutta jotenkin kummaa, se on yht'äkkiä ruvennut... no, kuuliaiseksi.

Nyt olenkin jo oppinut niksin Haddin peräänantoon saamiseksi. Pitää työntää paljon istunnalla ja koko ajan, jatkuvasti, tehdä puolipidätteitä. Paljon kaaria ja ympyröitä, suunnanvaihtoja, peruutuksia ja avo- sekä sulkutaivutuksia. Ja tadaa, tuloksena ainakin puoli metriä lyhyempi Haddi. :D

Ne 14. pvä olevat estekisat vähän hirvittää. Vaikka luokka ei TODELLAKAAN päätä huimaa, 50 cm, niin pahoja aavistuksia on silti juuri pienen koon takia. Tajuaako Haddi edes että ne ovat esteitä?! Ylpeä olen sanoessani, että olen opettanut aluksi täysin hyppäämättömän issikan loikkimaan jopa 80 cm rataa, mutta miten käy pikkuesteillä, kun niitä en ikinä, en niin IKINÄ, jaksa harjoitella... Aina on kaikkea mielekkäämpää harjoiteltavaa erikoisesteistä johtavan otteen käännöksiin ja tiukkoihin ratoihin.
Pitäisikö vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja nyt sitten tänä viikonloppuna hypätä niitä pienempiäkin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti